Varautuminen

Yksilön aggressiivisuuden ennustamiseksi terveydenhuollossa käytetään pääasiassa subjektiivisia arviointimenetelmiä, vaihtoehtona voidaan käyttää tilastollisiin lainalaisuuksiin pohjautuvaa arviointia.

 

Strukturoituja kliinisiä arviointimenetelmiä on mm. Violence Risk Appraisal Guide ja HCR-20 scale (väkivaltaisen käyttäytymisen riskin arviointilomakkeita). Mittareiden avulla pystytään ennakoimaan aggressiivisuuden esiintyminen ja suunnittelemaan potilaalle valittavia terapeuttisia, lääketieteellisiä hoitomuotoja ja jatkohoitoa. Ne parantavat aggressiivisen potilaan hoidon laatua ja auttavat valitsemaan oikeat hoitomenetelmät aggressiotilanteissa. Hyvä riskin arviointi perustuu työtekijän kliiniseen tilannearvioon ja olemassa olevien potilastietojen arviointiin. Riskin arvioinnissa keskitytään tekijöihin, joiden tiedetään lisäävän riskiä itsen ja toisen vahingoittamiseen tai taipumukseen tulla vahingoitetuksi ja hyväksikäytetyksi.

 

Arviointi tulisi tehdä potilaan tullessa hoitoon ja lähtiessä lomalle tai hoitotahoa vaihdettaessa sekä aina, kun potilaan elämäntilanne muuttuu tai vaatii riskin uudelleen arviointia. Työntekijä tekee arvioin katsomalla riskin olevan matala, keskinkertainen tai korkea.

 

Arviointiin tulisi sisältää mm. seuraavat kohdat:

 

Riskiarvioinnissa keskeisenä on väkivallan uhan tai todellisen väkivallan vakavuusasteen arviointi.

 

Riskinarvion jälkeen tehdään hoitosuunnitelma, jossa kuvataan ongelma, määritellään tavoitteet sekä hoitomuodot joilla tavoitteisiin pyritään.