Työpaikkaväkivaltaan liittyvät syytejärjestelyt
Henkilökunnan turvallisuuden takaaminen on työsuojelulainsäädännön nojalla työnantajanvastuulla. Työnantajan velvollisuudet koskevat ennen muuta väkivaltatilanteiden ennalta ehkäisyä ja niihin varautumista. Kuitenkin myös jälkikäteinen reagointi väkivaltatilanteisiin on katsottava osaksi samaa kokonaisuutta. Työpaikalla ja työtehtävän vuoksi tehty rikos saattaa olla omiaan herättämään työyhteisössä turvattomuuden tunnetta ja sillä voi siten olla laajemmalti vaikutusta työyhteisössä.
Työntekijälle pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta aiheutunutta vammaa tai sairautta pidetään tapaturmavakuutuslain (608/1948) 4 ja 4 a §:n mukaan työtapaturmana, jos se on aiheutunut työssä, työpaikalla, työstä johtuvissa olosuhteissa tai asunnon ja työpaikan välisellä työmatkalla tai henkilön ollessa työnantajan asioilla tai hänen pyrkiessään pelastamaan työnantajan omaisuutta tai työnsä yhteydessä ihmishenkeä. Tällaisessa tapauksessa vammasta tai sairaudesta suoritetaan korvausta samoin kuin työtapaturmasta. Päiväraha tai tapaturmaeläke voidaan kuitenkin evätä tai sitä vähentää, jos työntekijä tekoa edeltäneellä toiminnallaan on olennaisesti myötävaikuttanut vamman tai sairauden syntymiseen. Tällöinkin työntekijällä on asianomistajana oikeus vaatia tuomioistuimessa rangaistusta ja vahingonkorvausta rikokseen syyllistyneeltä. Rikoksen uhrille voidaan maksaa valtion varoista korvausta rikoksella aiheutetusta henkilövahingosta, esinevahingosta tai muusta omaisuusvahingosta rikosvahinkolain (935/1993) mukaan. Korvausta haetaan valtiokonttorilta.
Kenellä tahansa on oikeus tehdä rikosilmoitus tapahtuneesta rikoksesta. Asianomistajana olevan työntekijän ohella myös työnantajalla on siten oikeus tehdä ilmoitus poliisille työntekijään kohdistuneesta lievästä pahoinpitelystä. Rikosilmoitus voidaan tehdä ilman asianomistajan eli työntekijän suostumusta. On sekä työnantajan että työntekijöiden edun mukaista, että kumpikin näistä tahoista voi saattaa pahoinpitelyepäilyn poliisin tietoon tekemällä asiassa rikosilmoituksen. Työntekijää voidaan kuitenkin eri tahoilta ja eri syistä painostaa luopumaan rikosilmoituksen tekemisestä, mikä asianomistajarikoksissa estää myös syytetoimet. Vaarana on myös käytännön epäyhtenäisyys, mistä voi olla haittaa myös väkivallan ennalta ehkäisyn näkökulmasta.
On huomattava, että esimerkiksi rikosvahinkolain (1204/2005) 7 §:n 2 momentissa korvauksen suorittaminen työnantajalle sairausajan palkasta asianomistajarikoksella aiheutetun henkilövahingon johdosta edellyttää, että asianomistaja on ilmoittanut rikoksen esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle. Työpaikkaväkivallan aiheuttaman vamman tai sairauden osalta sovelletaan kuitenkin ensisijaisesti tapaturmavakuutuslakia (608/1948), jossa vastaavaa säännöstä ei ole.
